Yhteisötanssia sekä sana- ja kuvataidetta yhdistelevä OMAKUVA -pilottiprojekti käynnistyi syyskuussa 2011. Työpajat jatkuvat helmikuuhun 2012 saakka torstaisin helsinkiläisessä Palvelukeskus Kinaporissa. Ryhmässä on 13 innokasta ikäihmistä sekä neljä palvelutalon henkilökunnan jäsentä. Pilotin toteuttaa helsinkiläinen Kulttuuri A&T Oy. Työpajoja vetävät tanssitaiteilija Sanni Sihvola sekä taideaineiden opettaja Anja Lanér.
Jo ensimmäisillä kokoontumiskerroilla työpajassa nousi esiin tärkeitä kysymyksiä. Olenko minä luova? Onnistuinko tarpeeksi hyvin? Olemmekin puhuneet siitä, miten tehdyt harjoitteet ovat itseä eikä meitä ohjaajia varten. Jokaisen prosessi saa olla omanlaisensa, eivätkä tulokset välttämättä ole verrattavissa toisten tuloksiin. Tärkeintä olisi jokaisen oma sisäinen "matka."
Tavoitteemme on tarjota ryhmäläisille mahdollisuus oman identiteetin tarkasteluun ja rakentamiseen. Työpaja on prosessimuotoinen: olemme heittäytyneet lapsuuden kokemuksiin ja leikkeihin, tarkastelleet kehollisia kokemuksia menneessä ja nykyhetkessä, olemme muistelleet, piirtäneet ja puhuneet auki suhdetta itseen sekä itselle tärkeisiin ihmisiin ja kokemuksiin. Prosessin loppupuolella tulemme keskittymään tulevaisuuteen: millaisia unelmia, toiveita ja tavoitteita kullakin nyt on? Voiko ne vielä saavuttaa? Pyrimme toimimaan mahdollisimman vuorovaikutteisesti ja valikoimaan harjoituksia siten, että osallistujat voivat kokea mielekkyyttä, osallisuutta ja iloa prosessin kaikissa vaiheissa.
Tällaisen ryhmän kanssa toimiessa tulee väistämättä pohtineeksi paljon yksilöiden välisiä eroja ja sitä, miten vetäjän ne tulisi huomioida. Ryhmän diversiteetti on tärkeää ja sitä pitäisi tukea. Englantilaisen yhteisötanssitaiteilija Ken Bartlettin mukaan ryhmän yksilöiden välinen erilaisuus on paras tapa oppia jotakin siitä, mikä on meille kaikille yhteistä. Erilaisuus avaa dialogista suhdetta käsiteltyihin asioihin sekä eroavaisuuksiimme, ja edistää suvaitsevampaa suhtautumista yksilöllisiin eroihin ryhmässä ja laajemmin yhteiskunnassa (Bartlett, 2008). Omakuva -prosessissa tahtoisin vaalia juuri tätä ajatusta. Omakuva ei ole vain minä itse; se sisältää aina myös suhteen toiseen ja sitä kautta koko ympäröivään maailmaan.
Eräässä harjoituksessa lähestyimme kuvaa itsestä puu-metaforan kautta. Ryhmäläisiä pyydettiin ajattelemaan mikä puu kukin olisi ja piirtämään sen paperille. Puun juurien tuntumaan merkittiin syntymä ja latvan kärkeen tämä hetki, minä nyt. Runkoon ja oksistoon merkittiin kronologisessa järjestyksessä itselle tärkeät tai merkittävät elämänkokemukset. Kuvaa sai koristella haluamallaan tavalla ja tapahtumien kohdat puussa värittää haluamallaan värillä. Keskusteluosiossa kysyimme, mikä puu kukin oli. Ryhmämme osoittautui monipuoliseksi sekametsäksi ja huomasimme ihmisten kokevan puu-identiteettinsä hyvin voimakkaasti. Harjoitusta jatkettiin viemällä mielikuva puusta kehoon ja tanssiin. Didgeridoon muristessa palvelukeskuksen saliin kasvoi maaginen metsä: hauraita ja voimakkaita oksia, taipuilevia tai ryhdikkäitä runkoja, keskittynyttä, maadoitettua tunnelmaa. Ihanaa yhteisyyttä kaikessa monimuotoisuudessaan!
Sanni Sihvola
Kulttuuri A&T Oy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti