Osallistujien kanssa jaettiin elämäntarinoita ja muun muassa pakattiin yhdessä näkymätön matkalaukku täyteen matkamuistoja sekä reissailuun kuuluvia tavaroita. Tämän jälkeen matkattiin yhdessä Moskovan Punaiselle torille ja taisi se neuvostohymnikin siinä tulla lurautettua.
Muistoja jaettiin myös sanattomasti. Mieleeni jäikin erityisesti harjoitus, jossa istuttiin parin kanssa vastakkain ja vuoronperään jaettiin muistoja omasta elämästä yksinkertaisen ojentamiseleen kanssa. Mitään ei sanottu. Muistot, jotka parille jaettiin, pidettiin omana tietona. Parin tehtävä oli vastaanottaa ele ja vastavuoroisesti jakaa jokin oma muisto sanattomasti. Tällainen harjoitus voi mahdollistaa myös sellaisten muistojen jakamisen, joihin ei enää välttämättä ole sanoja tai joista puhuminen ei ole enää mahdollista esimerkiksi omasta kunnosta tai elämäntilanteesta johtuen.
Ja mistä nuo kuvassa näkyvät hassut hatut sitten tulivat? Pilotin toteuttajat, Riku ja Susanna, toivat mukanaan ison kassillisen erilaisia hattuja ja päähineitä, joista kaikki osallistujat saivat valita yhden. Parin avulla jokainen kuvattiin hattu päässä haluamallaan tavalla. Kuvat saatiin kotiin vietäväksi, mutta tämä yhteispotretti otettiin muille jaettavaksi.
Muistitaulu-demoa muisteli,
Marjukka
