tiistai 20. joulukuuta 2011

Tämähän näyttää ihan oikealta taidenäyttelyltä!


Kuva: Susanna Lyly

Kulttuuriosuuskunta Kiito toteuttaa Sopimusvuoren Pekkala- ja Annala-koteihin Muistitaulu-projektin. Tapaamme kotien muistisairaita asukkaita puolen vuoden ajan joka tiistai. Asukkaat ottavat tuetusti valokuvia, jotka esittävät heille tärkeitä asioita, paikkoja tai ihmisiä. Valokuvista koostetaan muistitaulu, johon voidaan liittää myös vanhoja valokuvia. Kuvista keskustellaan ja niiden pohjalta tehdään helppoja teatterillisia harjoituksia. Projektin tavoitteena on antaa asukkaille positiivisia elämyksiä ja luoda yhdessä uusi apuväline muistamiseen.


Kuva: Susanna Lyly

Tavoitteenamme on mahdollisuuksien mukaan viedä kukin toimintaan osallistuva asukas lyhyelle retkelle johonkin hänelle mieluisaan tai kiinnostavaan paikkaan. 30. marraskuuta koitti ensimmäinen retki. Yrjö sai kunnian toimia ensimmäisenä matkustajana. Kohteeksi valittiin auto- ja tiemuseo Mobilia Kangasalla.

Jännitimme ennen reissua sitä jaksaako tai haluaako Yrjö lähteä mukaamme. Pelko oli turha, sillä Yrjö oli heti innoissaan lähdöstä museoon. Matkalla jutusteltiin autoista ja elämän vaiheista.


Kuva: Susanna Lyly

Perillä päätimme yhdessä mennä ensin ”Yölinjalla”-näyttelyyn, joka käsittelee suomalaisen tavaralinjaliikenteen historiaa. Esillä on vaikuttavan isoja autoja 1920-luvulta nykypäivään. Tunnelma vei nopeasti mukanaan menneisiin vuosiin. Kaiuttimista soinut Tapio Rautavaaran musiikki herkisti varmaankin myös siksi, että Yrjö oli tavannut Rautavaaran muutaman kerran junassa. Kohokohta taisi olla kuitenkin se, kun Yrjö pääsi istumaan vanhan Saabin rattiin.


Kuva: Susanna Lyly

Munkkikahveja syödessä kysyimme Yrjöltä, että vieläkö mennään vieressä olevaan ralliautonäyttelyyn vai lähdetäänko kotiin. Vastaus tuli kuin tykin suusta: ”Ei kai sitä nyt heti lähdetä kotiin, kun on tänne asti tultu!”. Ralli- ja urheiluautoja oli esillä iso määrä ja aika pian saimme niistä tarpeeksemme ja lähdimme kotiin. Yrjö vaikutti tyytyväiseltä retkeen ja kiitteli kovasti. Muistoksi jäi iso määrä valokuvia, joita Susanna ja Yrjö molemmat ottivat.

Näin joulun aikaan Muistitaulu-projekti on puolimatkan krouvissa. Sitä juhlistaaksemme laitoimme tähänastisia valokuvia esille kotien seinille ja järjestimme 15. joulukuuta pienimuotoiset taidenäyttelyn avajaiset. Kutsuimme paikalle asukkaiden omaisia ja projektin yhteyshenkilöitä.


Pekkala- ja Annala-kotien asukkaan Muistitaulu-toiminnassa ottama kuva

Riku piti pienen avajaispuheen ja nostimme maljan näyttelyn kunniaksi. Teimme yhdessä naurukuoro-harjoitteen ja lauloimme pari joululaulua. Sen jälkeen siirryttiin katsomaan valokuvia ja nauttimaan kahvipöydän antimista.


Pekkala- ja Annala-kotien asukkaan Muistitaulu-toiminnassa ottama kuva

Kotien henkilökunta hämmästeli sitä, kuinka moni asukas kuvissa hymyilee ja on eläväisempi kuin aikoihin. Ehkä siinä, että saa vaikkapa hassun hatun päähänsä ja hetkeksi kuvaajan huomion, on jotain piristysruiskeen omaista. Osuvin kommentti kuultiin taas kerran eräältä asukkaalta: ”Tämähän näyttää ihan oikealta taidenäyttelyltä!”


Pekkala- ja Annala-kotien asukkaan Muistitaulu-toiminnassa ottama kuva

Muistitaulu-projekti jää nyt pienelle joulutauolle ja jatkaa toimintaansa taas tammikuussa.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Susanna Lyly, Riku Laakkonen ja Arttu Haapalainen,
Kulttuuriosuuskunta Kiito

maanantai 19. joulukuuta 2011

Auran virtaa -pilotti antaa kameran nuorille


Käynnistimme syyskuussa 2011 soveltavan elokuvan palvelumallia kehittävän Auran virtaa -pilottiprojektin VillaAurassa Turussa. VillaAura on Nuorten Ystävät -palvelut Oy:n ylläpitämä yksikkö, joka tarjoaa tehostettua palveluasumista lapsille ja nuorille aikuisille, jotka tarvitsevat tukea kehitys- tai muusta vammasta ja siihen yhdistyvistä muista vaikeuksista johtuen.

Aloitimme projektin tutustumiskäynnillä. Koska rutiinit ja säännönmukaisuus ovat asukkaille tärkeä asia, katsoimme parhaaksi aloittaa osallistumalla heidän päivätoimintaansa. Näin ryhmä sai mahdollisuuden tottua meihin heille tutussa ympäristössä.

Varsinaisen työpajatoiminnan aloitimme tutustumalla ryhmään syvemmin muun muassa soveltavan teatterin, valokuvien ja musiikin avulla. Tarkoituksemme on myös alusta alkaen lähteä etsimään materiaalia kuvauksia varten. Ideana on, että teemme musiikkivideon, jossa ryhmäläiset käsittelevät heille tärkeitä asioita. Tähän saakka olemme elokuvapajoissamme tuottaneet sisältöä lyhyinä tekstin pätkinä idealapuille, mutta nyt käytämme paljon enemmän kuvia, joiden pohjalta ryhmänohjaaja kirjaa paperille esille nousevat ajatukset.


Jokainen ryhmäkertamme on rakenteeltaan samankaltainen: aluksi tarinamaton ympärillä tuntemuksia, sitten nousemme ylös ja liikumme musiikin mukana Ryhmäpeiliä: yksi näyttää liikkeen, muut matkivat peilinä. Tämän jälkeen aloitamme työskentelyn. Päätämme joka kerran samaisen pyöreän maton ympärillä istuen ja tunnelmat tutkistellen.

Aloitimme myös heti kuvauskalustoon tutustumisen: ensimmäisellä kerralla otimme mukaan videokameran, jolla ryhmäläisiä kuvattiin isolle telkkarille; toisella kerralla kokeilimme äänitallenninta ja kuulokkeita. Hidas eteneminen oli tärkeää, sillä kalusto jännitti joitain ryhmäläisiä. Erityisesti kuulokkeet tuntuivat aluksi joistain hieman pelottavilta. Rohkaisua haettiin esimerkiksi antamalla oman lelunallen kokeilla niitä ensin.

Pyysimme ryhmäläisiä tuomaan työpajaan heille tärkeitä asioita ja esineitä. Musiikkivideota lähdettäisiin kuvaamaan niiden pohjalta. Saimme tavata muun muassa jääkarhu Helanderin ja Otto-nallen, jotka myös keskustelivat keskenään.


Kuvauksiin päästiin sitten marraskuussa. Aloitimme piksallaatio-tekniikalla, jossa yksittäisiä otoksia yhdistämällä luodaan animaatio. Aluksi tekniikkaan tutustuttiin esiintymällä itse: liikuimme ryhmän kanssa musiikin tahtiin ja pysähdyimme erilaisiin asentoihin, jotka sitten kuvattiin. Animaatio katsottiin heti yhdessä. Tämän jälkeen siirryimme kuvaamaan rakkaita esineitä samalla tekniikalla niin, että yksi ryhmäläinen liikutteli esinettään ja toinen kuvasi.

Vaikka pilottimme VillaAurassa on tähän asti sujunut oikein hyvin, on pieniä pohdinnanhetkiäkin tullut vastaan. Työskenneltäessä voimauttavan elokuvan parissa, on hyvä joskus pysähtyä miettimään: kenelle tätä tehdään ja ketä se voimauttaa? Nuoria? Henkilökuntaa? Nuorten vanhempia?

Vaikka työskentely tapahtuukin nuorten kanssa, on keskusteluja prosessin etenemisestä ja päämääristä käytävä niin henkilökunnan kuin omaistenkin kanssa pitkin matkaa. Joskus voi syntyä väärinkäsityksiä ja epäilyäkin, mutta olemme huomanneet, että avoimuus auttaa. Prosessi on hyvä pitää mahdollisimman avoimena ja läpinäkyvänä. Puhumisella voi ratkoa monia eteen tulevia haasteita!

Ja mitä noihin kysymyksiin tulee: vaikka työskentelemme nimenomaan nuorten kanssa, olemme jo nyt huomanneet, että tämän prosessin antimista voi päästä nauttimaan myös ihmiset heidän ympärillään.


Terveisin,
Antti, Metsämarja ja Tiina, ValoAurinko Tuotanto