torstai 6. syyskuuta 2012

Julmuja, turuja ja balladi hiipumattomasta rakkaudesta



Voimaa taiteesta -hanke pilotoi taiteen soveltavien menetelmien käyttöä hyvinvointialalla. Yksi piloteista oli Kulttuuriosuuskunta Uulun Laulunloihtijat-työpaja, jota toteutettiin viidessä ikäihmisten palvelukeskuksessa.

- Uskomme, että kaikki ihmiset ovat musikaalisia ja kaikilla on oikeus olla mukana luovissa prosesseissa. Laulunloihtimisen tavoitteena on tuottaa hyvinvointia laittamalla osallistujat luovaan työhön, sanoittamaan ja säveltämään omia lauluja, etnomusikologi, yrittäjä Joonas Keskinen Uulusta selvittää.

Pilotissa Uulu testasi ja kehitti työpajan toimintamallia. – Ensimmäinen askel oli tunnelman vapauttaminen. Alussa ennakkoasenteet ovat yleensä kovat. Ihmiset eivät välttämättä tiedosta omaa musiikillista osaamistaan, vaikka jokainen on varmasti puhaltanut pilliin, helistänyt helistintä tai taputtanut rytmissä käsiään. Tämän vuoksi alkusoittomme työpajoissa olikin improvisaatioharjoitus, äänimaiseman luonti vanhoilla suomalaisilla paimensoittimilla, kuten julmuilla, pärrillä, rapallalleilla, tuohitorvilla ja pajupilleillä. Yhteinen musisointi rentouttaa, toisella tapaamiskerralla voitiinkin ryhtyä jo tekemään laulua, Keskinen sanoo.


Laulun tekeminen alkaa sanoituksesta. Seuraava vaihe on kappaleen tunnelman ja tyylin valinta, onko luontevin rytmi tango, valssi tai jotain muuta. Keskisen mukaan pilotissa kaikki viisi ryhmää saivat aikaiseksi hienoa lyriikkaa.

- Lyriikan kirjoittaminen ikäihmisten kanssa eteni vauhdilla, sillä koettuja tarinoita oli paljon. Tarinoista oli helppo muokata lauluja, vaikka versioita tuli usein kolme ja neljäkin.

Melodia ja soinnutus ovat ohjaajan kannalta prosessin haastavin työvaihe.

– Nämäkin olisi ollut hyvä tehdä yhdessä ryhmän kanssa, mutta aika ei riittänyt. Tarkoituksemmehan on mahdollisuuksien mukaan häivyttää itsemme luovasta prosessista ja keskittyä vain inspiroimaan ihmisiä musiikin tekemiseen, Keskinen sanoo.

Kun sanat ja melodia olivat valmiit, sitten tietysti laulettiin: ”Ei rakkaus koskaan hiivu, se vain vaihtaa omistajaa...”. Kaikkien viiden ryhmän laulut, kaksi valssia, tango, iskelmä ja jopa yksi hip hop -kappalekin, harjoiteltiin kevään 2012 aikana äänityskuntoon ja äänitettiin.

Mihin sävellajiin Laulunloihtijat-prosessi pilotin aikana asettui? Onko tulos markkinakelpoinen ja toiminta kannattavaa?

– On. Malli toimii muillekin ryhmille kuin vanhuksille ja yhteistyö jatkuu mm. Tampereen kaupungin kanssa. Uulu on yleishyödyllinen yritys, pyrimme tietysti kannattavaan toimintaan, mutta suuria voittoja emme tavoittele.

Tällä hetkellä Uulun toiminnan rahoituksesta noin neljännes on julkista rahaa. Keskinen näkee julkisen rahan saannin äärimmäisen tärkeänä tämän kaltaiselle toiminnalle, jossa toimintakenttä hyvinvointialan sekä taiteen ja kulttuurin rajapinnalla on vielä uusi.

– Julkinen rahoitus mahdollistaa riskittömämmän kokeilun ja tuotekehityksen ja tuottaa myös hyvää tutkimusmateriaalia. Mutta varmasti jatkossa alalle syntyy myös kasvuyrittäjyyttä.



Laulunloihtijoista kirjoitteli,

Ulla Vehmasaho
Luova Suomi
18.4.2012

maanantai 3. syyskuuta 2012

”Makasin niityllä ja katson aurinkoa silmiin”


Rutista kasvot kohti nenää! Ja toiseen suuntaan: iso hämmästys, suu auki ja naama ympyräksi! Ja sitten valitusvirsi, ai, oi, voi, voi! Ja lopuksi kiskaistaan naurumoottori käyntiin! Muistitaulu-istunto on alkanut.

Mistä Muistitaulussa on kyse, esitystaiteen ammattilainen, Riku Laakkonen Kiito-osuuskunnasta?

– Muistitaulu on soveltavan teatterin keinoja käyttävä työkalu, jolla muistisairaita autetaan muistamaan ja tuotetaan heidän arkeensa myönteisiä elämyksiä. Pilotoimme toimintamallia Sopimusvuoren Annala ja Pekkala-dementiakodissa, Laakkonen selvittää.

– Lähtökohtana on valokuva. Asukkaiden ottamista kuvista ja vanhoista valokuvista, keskustellaan ja niiden pohjalta tehdään helppoja teatterillisia harjoituksia. Kuvat sekä tärkeimmät esiin tulevat muistot, tunteet ja tunnelmat kirjataan osaksi muistitaulua. Toiminta tuo iloa asukkaiden arkeen, mutta Muistitaulusta on hyötyä myös asiakkaan ja hänen omaistensa sekä hoitohenkilöstön kohtaamisissa.

Kuvien avulla on helppo palauttaa mieleen tärkeitä hetkiä ja tunnelmia, häivähdyksiä ja valoa. Tämä näkyi myös asukkaiden kuville antamissa nimissä, joista yksi on tuo otsikon lainaus ”Makasin niityllä ja katson aurinkoa silmiin”. Muistojen konkretisointi innostaa antamaan toiselle ja ottamaan vastaan. Annalassa ja Pekkalassa muistoista tehtiin paikkoja ja tapahtumia uudelleen, Laakkonen näytteli mm. roomalaista suihkulähdettä, johon sai heittää kolikon, sekä joulukuusta, jota sai koristella.


- Olemme edenneet pienin askelin, yhdellä tapaamiskerralla keskitytään yhteen asiaan. Mutta olipa toimintasuunnitelma mikä tahansa, tärkein työkalu tapaamisissa on ihmisten kanssa ihmisenä oleminen: kuunteleminen, välittäminen ja turvallinen läsnäolo, Laakkonen sanoo.

– Pidimme näyttelyn asukkaista otetuista ”omakuva” -valokuvista. Henkilökunta ja omaiset hämmästelivät sitä, kuinka moni asukkaista hymyilee kuvissa ja on eläväisempi kuin aikoihin. Ehkä se oli se hassu hattu, jonka sai päähänsä tai yksikertaisesti se, että jokainen koki olevansa tärkeä ihminen päästessään valokuvaan.

Muistitaulua on piloitu osana Voimaa taiteesta -hanketta. Muistetaanko toiminatamalli hankkeen loputtua?

– Kyllä muistetaan, Laakkonen naurahtaa.  – Jatkamme toimintamallin konseptointia ja työkalujen kehittämistä Kiito-osuuskunnassa. Suurin haaste palvelun kaupallistamisessa on hyödyn toteennäyttäminen. Itse olen nähnyt toiminnan myönteiset vaikutukset, mutta miten vakuutetaan ostajat. Tämä on arvokysymys, mutta  kulttuurin hyvinvointia lisäävistä vaikutuksista on paljon myös tutkimuksellista näyttöä. Uskon, että kulttuuripalvelut ovat jatkossa yhä enemmän ainakin yksityisten hoivakotien  vetovoimatekijä.



Muistitaulusta kirjoitteli,

Ulla Vehmasaho
Luova Suomi
18.4.2012

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Muistitaulu esittäytyi hattujen voimin

Viikko sitten perjantaina Tutkivan teatterityön keskuksella pidettiin Voimaa taiteesta -hankkeen Muistitaulu-pilotin demotyöpaja. Työpajassa tutustuttiin pilottiin ja siinä käytettyihin valokuvaa ja soveltavaa teatteria yhdistäviin menetelmiin.


Osallistujien kanssa jaettiin elämäntarinoita ja muun muassa pakattiin yhdessä näkymätön matkalaukku täyteen matkamuistoja sekä reissailuun kuuluvia tavaroita. Tämän jälkeen matkattiin yhdessä Moskovan Punaiselle torille ja taisi se neuvostohymnikin siinä tulla lurautettua.

Muistoja jaettiin myös sanattomasti. Mieleeni jäikin erityisesti harjoitus, jossa istuttiin parin kanssa vastakkain ja vuoronperään jaettiin muistoja omasta elämästä yksinkertaisen ojentamiseleen kanssa. Mitään ei sanottu. Muistot, jotka parille jaettiin, pidettiin omana tietona. Parin tehtävä oli vastaanottaa ele ja vastavuoroisesti jakaa jokin oma muisto sanattomasti. Tällainen harjoitus voi mahdollistaa myös sellaisten muistojen jakamisen, joihin ei enää välttämättä ole sanoja tai joista puhuminen ei ole enää mahdollista esimerkiksi omasta kunnosta tai elämäntilanteesta johtuen.

Ja mistä nuo kuvassa näkyvät hassut hatut sitten tulivat? Pilotin toteuttajat, Riku ja Susanna, toivat mukanaan ison kassillisen erilaisia hattuja ja päähineitä, joista kaikki osallistujat saivat valita yhden. Parin avulla jokainen kuvattiin hattu päässä haluamallaan tavalla. Kuvat saatiin kotiin vietäväksi, mutta tämä yhteispotretti otettiin muille jaettavaksi.


Muistitaulu-demoa muisteli,
Marjukka

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Seminaareja, konferensseja, tapahtumia

Vuosi 2012 on pullollaan mielenkiintoisia seminaareja ja konferensseja.

Belfastissa järjestetään toukokuussa International Arts in Health Conference, johon myös Voimaa taiteesta -hanke osallistuu. Konferenssi pidetään 16.-18.5. ja lisätietoja siitä löytyy täältä: http://www.artscare21conference.co.uk/

Syksyllä Voimaa taiteesta -hanke järjestää itse toisen kansainvälisen seminaarinsa. Seminaari pidetään Vantaalla Laurea-AMK:n Tikkurilan yksikössä 28.-29.9. ja luvassa on jälleen lukuisia mielenkiintoisia puheenvuoroja sekä kirjava joukko työpajoja.

Lisäksi syksyllä on luvassa ainakin:

  • Terveyttä kulttuurista -verkoston 20-vuotisjuhlaseminaari 26.10. Helsingin Hanasaaressa
     
  • Metropolian ja ENCATC Arts and Health -työryhmän järjestämä ARTS - HEALTH - ENTREPRENEURSHIP? -konferenssi 22.-23.10. Helsingissä
     
  • Pohjoismaiden kulttuurituottajien Nordmatch-konferenssi järjestetään 11.-12.10. mahdollisesti Tallinnassa


Mitähän muuta vielä?

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Liimaa ja läsnäoloa


OMAKUVA-pilottimme Kinaporin palvelukeskuksessa lähenee loppuaan. Tämä on ollut tunteikas ja värikäs matka. Ihmiset ovat tulleet tutuiksi, huumorikipinät ovat sinkoilleet tavattaessa. Ryhmän sisällä on aistittavissa lämpöä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Persoonat säihkyvät, pikku hiljaa nekin, jotka alkumatkasta tuntuivat vetäytyvämmiltä ja pitivät säihkeensä enemmän piilossa.

Pilotissa on käyty läpi osallistujien muistoja ja aikomuksia, vahvuuksia ja uusia aluevaltauksia. Koko projekti on ollut kuin palapeli: se on rakentunut pienistä osasista joita on soviteltu toisiinsa. Paloja on tietenkin paljon, mutta jotkut hetket tulevat mieleen voimakkaammin kuin toiset. Kuten se, kun eräs mieshenkilö pohdiskeli sitoutumistaan ryhmään: ”kun tänne tullaan, täällä tehdään erikoisia ja vähän hankaliakin asioita, mutta ei niitä asioita kai missään muualla tulisi tehneeksikään. Siispä kannattaa tulla.” Tai kun eräs toinen totesi: ”Täällä saan olla ihana ihminen, saisinpa olla sitä muuallakin.” Tulkitsen tämän siten, että olemme onnistuneet yhdessä luomaan turvallisen tilan ja tilanteen, jossa ihmisen on helpompi tutkia omaa rooliaan ja avata uusia väyliä olemiseen.


Muistan myös muistamisen ja jakamisen rituaalit. Runot, jotka aukaisivat näkemään toisemme vielä paremmin. Vuoropuhelut kosketusten ja liikkeiden kautta. Ilmeet, joita liioiteltiin ja joille naurettiin. Olemmeko näin ilmeikkäitä ? Muistan kun puhuttiin toiveista ja unelmista. Päällimmäisenä siellä oli monilla hyvä terveys ja yhteys lapsenlapsiin. Suuria unelmia hyvästä arjesta.

Muistan värien ja sanojen purkautumisen paperille. Muistan osallistujien turhautumisen, ja sen kuinka siitäkin selvittiin. Muistan halausten piirit, kyyneleet silmäkulmassa. Vapauttava naurun. Liimatuubin käsittämättömän anatomian, ja sen kuinka siitäkin selvittiin.

Hetkiä tulee mieleen koko ajan enemmän. Ehkä sittenkin jokainen niistä on ollut juuri se merkityksellinen, jopa se viimeinen takin päälle laittamisen hetki, kun on vielä jutellut pari sanaa jonkun osallistujan kanssa. Omakuva ei koostukaan pelkistä tähtihetkistä.


Me vetäjät olemme myös saaneet rakentaa omakuvaamme pilottiryhmämme kautta. Mitään muuta keinoa ei kai olekaan, jos todella pyrkii kohtaamaan toisen, uuden ihmisen. Omien ääriviivojen on pakko murtua edes vähäsen, että rakosista pääsee virtaamaan sisään toisen läsnäoloa.  Läsnä oleminen tapahtuu aina toisen kanssa, läsnä, luona. Siihen sisältyy olennaisesti hyväksyntä ja jonkinlainen hyväntahtoisuus. Haluan olla kanssasi, haluan ymmärtää sinua, haluan tulla ymmärretyksi. Ymmärtäminen ei aina vaadi edes sanoja: myös liike voi olla ymmärtävää ja läsnä olevaa. Tai pelkkä katse.

Projekti on ollut mahtava, positiivinen kokemus. Jäljellä on raportin kirjoittaminen, koetun sitominen ja selittäminen, vaikka olen jo nyt varma, että jotkin osaset jäävät selittämättömiksi. Se liima ja kipinä, mikä synnyttää ihmisten välisen ”sen jonkin”. Yhteisen ja yksityisen omakuvan.

Helsingissä, 15.2.2012

Sanni Sihvola

torstai 26. tammikuuta 2012

OMAKUVA esittäytyi Luovassa kohtaamispaikassa

Kuka minä olen? Mitä minä tahdon? Mistä minä uneksin?

Yhteisötaide voi olla keino yksilön tai yhteisön identiteetin pohdintaan. Tanssillisten, sanallisten ja kuvallisten harjoitteiden avulla voidaan tukea itseilmaisua ja rohkaista osallistujaa kohtaamaan omat odotuksensa ja toiveensa sekä tulevaisuuden haasteet.



Kulttuuri A & T Oy kiittää Luovan kohtaamispaikan työpajasta 25.1.! Sanni Sihvola, Anja Lanér ja Tapani Sihvola esittelivät Voimaa taiteesta -hankkeen OMAKUVA -pilottiprojektia.

OMAKUVA -palvelutuotteen keinoihin tutustuttiin yhteisötanssiharjoitusten, luovan kuvantekemisen sekä yksilön minäkuvaa avaavien erilaisten tehtävien kautta.

Osallistujat olivat upeita, tunnelma oli lämmin, positiivisesti latautunut ja tarkkaavainen. Kohtaaminen tuntui merkitykselliseltä: olemme yhdessä tärkeiden asioiden äärellä. Keskustelu jatkukoon!



Luovasta kohtaamispaikasta saat lisätietoja vaikkapa Facebookista: http://www.facebook.com/luovakohtaamispaikka

maanantai 23. tammikuuta 2012

Bromley by Bow Centre - Taide, kulttuuri ja hyvinvointi samassa paketissa

Bromley by Bow Centre on Isossa-Britanniassa, Bromley by Bow -nimisessä Lontoon kaupunginosassa sijaitseva kulttuurikeskus. Sen tehtävänä on tukea alueen asukkaiden hyvinvointia tarjoamalla esimerkiksi taide- ja hyvinvointialan palveluita, apua työn etsimisessä, lakiasioissa ja asumisessa sekä monipuolisen kattauksen erilaisia kursseja ja koulutuksia. Bromley by Bow Centre tarjoaa lisäksi tiloja yhteiskunnalliselle yritystoiminnalle (social enterprise) ja keskuksen yhteydessä toimiikin useita tällaisia yrityksiä, muun muassa maisema-arkkitehtuuritoimisto Green Dreams.

Keskuksen historia juontaa juurensa vuoteen 1984, jolloin alueelle muuttanut pastori Andrew Mawson perusti keskuksen kirkon yhteyteen. Sen alkuperäinen tarkoitus oli tuoda kirkko lähemmäs alueen asukkaita, mutta sen toiminta ei kuitenkaan rajoittunut kirkon rajojen sisälle. Bromley by Bow Centren tavoitteena oli – ja on yhä – rajojen rikkominen. Keskuksessa toimii alueen oma lääkäri, lasten päivähoito, sekä yhteiskunnallisten yritysten lisäksi lukuisia taiteilijoita. Jälkimmäiset ovat olleet mukana keskuksen toiminnassa alusta asti, sillä alueen asukkaiden osallistaminen taiteelliseen prosessiin on ollut keskukselle aina tärkeää ja lisäksi olennainen osa sen hyvinvointipalveluita.

Bromley by Bow Centren konsepti herättää paljon ajatuksia vastaavanlaisten keskusten mahdollisuuksista Suomessa. Voisiko esimerkiksi pienillä paikkakunnilla lukuisten alueen toimijoiden sijaitseminen fyysisesti samassa rakennuksessa tukea yhteisöllisyyttä? Entä voisiko keskuksen vaihdantatalousmalli, jossa taiteilija saa käyttöönsä työtilat opetustyötä vastaan, lisätä alueen kulttuuritarjontaa?

Kenties vaikuttavinta Bromley by Bow Centren toiminnassa on ennakkoluulottomuus, jonka avulla yhteisön jäsenet ovat yhdessä onnistuneet rakentamaan sektorirajat rikkovan kokonaisuuden, jossa taide, kulttuuri ja hyvinvointi kulkevat luontevasti käsikädessä.

Lisätietoja Bromley by Bow Centrestä: http://www.bbbc.org.uk/

torstai 12. tammikuuta 2012

Tangomarkkinoita odotellessa


Vuosi 2011 muuttui vuodeksi 2012 yhdessä silmänräpäyksessä. Syksyllä 2011 aloittamamme Laulunloihtijat-pilottiprojekti on edennyt pisteeseen, jossa yhdessä sanoitetut ja osittain sävelletyt ja sovitetut laulut harjoitellaan kevään 2012 aikana äänityskuntoon ja äänitetään.

Kaikki viisi ryhmää, joiden kanssa olemme työskennelleet ovat saaneet aikaiseksi hienoa lyriikkaa, joka kertoo ystävyydestä, rakkaudesta ja elämänkulusta. Lyriikkaa kirjoitettiin pitäen silmällä myös hieman musiikin tyylilajia: ryhmien kera on syntynyt kaksi valssia, yksi tango, yksi iskelmä ja jopa yksi hip hop -kappalekin.

Lyriikan kirjoittaminen yhdessä ikäihmisten kanssa eteni vauhdilla, sillä elämänkokemuksen myötä sanoittajat osasivat kertoa monia mielenkiintoisia tarinoita, joista oli helppo muokata lauluja.


Projektin aikana olemme huomanneet, että ikäihmisten kanssa toimiessa myös kuuntelu ja tekemisen seuraaminen ovat heille tärkeitä asioita. Aina ei välttämättä jaksa osallistua esimerkiksi soittamalla tai laulamalla, mutta musiikin tekemisen katsominen ja kuunteleminen itsessään on myös mielenkiintoista ja virkistävää.

Nyt sanat, sävel, rytmi ja harmonia ovat valmiina. Ne yhdistetään jokaisen ryhmän kera toimivaksi kokonaisuudeksi, heidän omilla ehdoillaan. Jokainen ryhmistämme on hieman erilainen. Osassa ryhmistä pystytään hyvin itsenäiseen työskentelyyn ja osallistumaan soittamiseen ja laulamiseen. Toisissa taas me ohjaajat tulemme ottamaan aktiivisemman roolin toimijoina, joita ikäihmiset saavat ohjata mielensä mukaan. Olemme ikään kuin heidän luovan työnsä instrumentteja.

Kevät tuo tullessaan siis ainakin viisi uutta laulua. Katsotaan, josko vaikka Tangomarkkinoille osallistuttaisiin!


Joonas Keskinen
Kulttuuriosuuskunta Uulu