torstai 13. lokakuuta 2011

"En kyllä koskaan kuvitellut tällästä tekeväni"


Kuvassa oleva soitin: julmu



Syyskuussa 2011 käynnistimme Laulunloihtijat-projektin, joka jatkuu myös keväällä 2012. Projektin aikana kokoonnumme viiden eri ikäihmisryhmän kanssa. Yhteensä kokoontumiskertoja on kymmenen per ryhmä.

Kokoontumisisten aikana soitetaan, lauletaan, kuunnellaan ja tehdään erilaisia musiikkiharjoituksia. Päälimmäisenä tavoitteenamme on laittaa osallistujat kuitenkin luovaan työhön, nimittäin sanoittamaan ja säveltämään omia lauluja. Jokaisen ryhmän kanssa toivomme saavamme kasaan ainakin yhden laulun, ehkä enemmänkin.

Koska olemme aikaisemminkin tehneet vanhustyötä, olimme ensimmäisellä kerralla varautuneet jo tietynlaisiin ennakkoasenteisiin. Ensimmäisen kokoontumiskerran tavoitteena meillä olikin hälventää musiikin tekemiseen liittyviä pelkoja – kaikki oli saatava soittamaan ja laulamaan. Samalla tietenkin tutustuisimme osallistujiin ja suunnittelisimme tulevia kokoontumiskertoja heidän ehtojensa mukaisesti.

Kuten arvasimmekin, oli ensikohtaamisissa jännittynyt tunnelma. Se kuitenkin muuttui nopeasti kepeäksi, kun esittelimme itsemme ja jutustelimme musiikista niitä näitä. Samalla kyselimme ihmisten musiikkiharrastuksista. Osa oli aikanaan soittanut erilaisia soittimia pianosta viuluun, mutta suurin osa vannoi, ettei koskaan ollut mitään soitinta soittanut.

Asiaan oli tultava muutos. Niinpä kaivoimme soitinlaukustamme julmuja, pärriä, koiranputkihuiluja, turuja, trubia, rapapalleja, tuohitorvia ja pajupillejä - vanhoja suomalaisia paimensoittimia. Kerroimme soittimien käytöstä ja valmistuksesta sekä siitä, kuinka niiden soittamiseen ei ole vain yhtä oikeaa tapaa. Eikä aikaakaan kun jokainen läsnäolija loihti ilmoille jos jonkinlaista vinkunaa, rapinaa ja surinaa - siis musiikkia! Kokeilimme yhteismusisointia vielä niin, että kuvittelimme mielissämme yhteisen maiseman, jonka soitimme sitten yhdessä. Oli tuulta, huojuvia heiniä, laulavia lintuja, rääkyviä lokkeja ja monenlaista muuta ääntä. Näin olimme jo toteuttaneet ensimmäisen yhteisen musiikkiteoksemme. Hämmästys oli suuri. Lausahdukset kuten "näinkö helppoa tämä onkin?" ja "en kyllä koskaan kuvitellut tällästä tekeväni" toistuivat useammassa suussa. Lopulta kaikki myönsivät, että olivathan he aikaisemminkin soittaneet jotain soitinta, esimerkiksi pajupilliä. Vanhat paimensoittimet käynnistivätkin keskustelun lapsuudessa tehdyistä kertakäyttösoittimista, kuten peukaloiden väliin laitettavista heinistä sekä voikukanvarsi- ja pajupilleistä.

Se, miksi päädyimme suomalaisiin paimensoittimiin vaatinee pientä selvennystä. Oikeastaan soittimet tulivat mukaan sattumalta - meillä on samanaikaisesti käynnissä alakouluikäisten kanssa niihin liittyvä kokonaisuus. Hieman ennen ensimmäistä Laulunloihtijat-kokoontumiskertaa tuli mieleemme, että miksi emme käyttäisi paimensoittimia myös ikäihmisten kanssa. Ne ovat melko helppoja soittaa, osa ikäihmisille varmasti tuttuja, niiden kautta voi esitellä musiikin eri funktioita (kuten esimerkiksi signaalisoittimia käytetyt torvet tai petoeläinten karkoittamiseen käytetty lepenelauta) ja niitä voi käyttää helposti erilaisten ääniefektien (kuten lintujen laulun tai tuulen suhinan) luomiseen. Sattuman kautta meillä oli siis usean kymmenen soittimen soittimisto, joka istui loistavasti tämän hankkeen käynnistämiseen.

Soittokokeilun jälkeen piti osallistujat saada myös laulamaan. Koska olimme päässeet jo hyvään vauhtiin suomalaisen kansanperinteen parissa, päätimme siinä pysyäkin ja opettelimme kalevalamittaista vuorolaulua. Ajatuksena oli hieman vain verrytellä äänihuulia ja kokeilla miten laulaminen sujuu. Ja hyvinhän se sujui! Mukana oli myös muutamia aktiivisesti laulua harrastaneita.

Sovimme kaikkien ryhmien kanssa, että ensi kerralla ryhdytään tekemään jo omaa laulua. Päätimme aloittaa sanoituksista. Jää nähtäväksi kuinka hyvin onnistumme häivyttämään itsemme luovasta prosessista, niinkuin tarkoituksemme on. Tarkoituksenamme ei siis ole itse inspiroitua taiteilijoina ja luoda uutta taidetta, vaan pyrkiä inspiroimaan ikäihmisiä oman taiteen tekemiseen.

Kaikenkaikkiaan odotukset tästä projektista ovat korkealla, sillä kaikkien viiden ryhmän kanssa saadaan varmasti aikaiseksi mielenkiintoista uutta musiikkia.

Joonas Keskinen, Antero Mentu & Henna Leisiö
Kulttuuriosuuskunta Uulu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti